Koronan jälkeinen aika – tai ainakin sen kanssa eläminen aselepossa – on jo horisontissa. Kuitenkin, kuten se lopetti monia aktiviteetteja, se lopetti myös urheilun – ainakin sisäurheilun. Vain muutama vuosi sitten vietimme vapaa-aikaamme katsomalla koripalloa tai jääkiekkoa ja vierailimme https://boonuskood.com/ lyömään vetoa siitä, ja nyt voimme nähdä vain muutaman ihmisen harjoittelemassa jalkapalloa turvallisen matkan päässä – jos olemme onnekkaita. Onneksi näyttää siltä, ​​​​että ne ajat tulevat pian takaisin, koska elämä on pikkuhiljaa palautumassa normaaliksi. Ennen kuin sisäurheilu järjestetään jälleen entiseen tapaan, katsotaanpa, kuinka COVID-19 vaikutti niihin näiden kahden vuoden aikana.

Suljetut tilat

Viruksen leviämisen vastaiset toimet johtivat nopeasti sisäliikuntapaikkojen täydelliseen sulkemiseen keväällä 2020. Tuntemattoman viruksen pelko oli todellinen. Hiljalleen rajoituksen sallivaa ja estävää pykäläviidakkoa alettiin tutkailla uudelleen, ja esimerkiksi jotkut kapinalliset kuntosaliyrittäjät pitivät ovensa auki rajoituksista huolimatta. Tilanteesta tekivät sekavan niin liikunnanharrastajan kuin liikuntapaikkayrittäjän kannalta vaihtelevat rajoitukset. Eri maakunnissa ja osin myös maakuntien sisällä oli tautitilanteen mukaan erilaisia rajoituksia, ja lisäksi tilanteet saattoivat muuttua päivittäin.

Käytännössä vaikutus sisälajeja harrastavan kohdalla oli kuitenkin se, että keväästä 2020 kevääseen 2021 useimmat harrastuspaikat olivat suljettuina ainakin jonkin osan ajasta, tai vähintäänkin hyvin rajoitetulle määrälle auki. Tämä puolestaan johti siihen, että hyvin monet joutuivat etsimään uusia liikuntapaikkoja ja -muotoja.

Sisältä ulos

Sisäliikunta siis sai väistyä, joten ulkoilma kutsui. Kuntosalit ja palloilusalit eivät olleet auki, siksi monen tie vei lenkkipolulle tai hiihtoladulle. Instagram täyttyi mitä mielikuvituksellisimmista kotikuntosaleista. Joku tyytyi nostelemaan kahvakuulaa autotallissa, joku taas muutti entisen lastenhuoneen tuhansien eurojen hinnalla miltei vakiokuntosaliaan hulppeammaksi treenihuoneeksi. Aika näyttää, palaavatko kotikuntoiluun hurahtaneet koskaan kuukausiveloitteisten salien jäseniksi.

Palloilu- ja muiden joukkuelajien harjoittelussa jouduttiin käyttämään mielikuvitusta. Useissa joukkueissa tekniikkaharjoittelusta siirryttiin kuntopohjan rakentamiseen, ja monissa futis- ja lätkäseuroissa talvi 2020-21 vedettiin porras- ja lenkkitreeniä ennen kokemattomalla tavalla.

Lumipeite saavutti eteläisen Suomen koronatalvena melko myöhään, mutta kun se tammikuun puolella vihdoin tapahtui, syntyi ryntäys hiihtoladuille. Ensin rynnättiin tietysti suksikaupoille, ja kyseessä olikin yksi parhaista talvista talviurheiluvälineiden myyjille. Myös kotimaan laskettelukeskukset viettivät yhden kaikkien aikojen parhaista talvistaan, sillä Keski-Euroopan alppikeskusten ja toisaalta myös sisälajien sijaan nyt suunnattiin skimbaamaan Leville, Rukalle ja muihin kotimaan kohteisiin. Laskettelukeskukset eivät juuri ravintoloitaan lukuunottamatta kärsineet rajoituksista.

Lapsilla ja nuorilla vähän helpompaa

Erityisesti rajoituksissa korostettiin alun shokkisulkujen jälkeen niiden haitallisuutta lapsille ja nuorille. Jo muutama kuukausi voi tuntua hyvin pitkältä ajalta nuoren elämässä, ja muutama kuukausi poissa tutuista harrastuksista ja harrasteporukoista voi jopa kasvattaa syrjäytymisriskiä.

Oma vaikutuksensa harrastuspaikkojen sulkemisella on tietysti myös lasten ja nuorten liikkumisen vähenemiseen, mistä muutoinkin on syytä olla huolissaan myös COVID-ajan ulkopuolella. Kun lasten ja nuorten harrastuksia taas vähitellen alettiin avata uudelleen, havaittiin seuroissa, että monet eivät enää palanneet harrastustensa pariin. Tämän vuoksi uusi linja, jonka mukaan juuri alaikäisten harrastuksiin aletaan kajota viimeisenä, onkin erittäin kannatettava.

Miten kaikki tämä näkyy tulevaisuudessa?

Noin vuosi valtaosin ilman sisäliikuntapaikkoja – miten tämä sitten tulee heijastumaan tulevaisuudessa rajoitustoimenpiteiden piiriin joutuneissa? Tuskin kovin dramaattisesti. Kilpaurheilussa pitkä harrastepaikkojen sulku saattaa näkyä, sillä esimerkiksi jalkapallon tai yleisurheilun kaltaisissa lajeissa ei Suomessa voitu urheiluhalleista ja kuplahalleista siirtyä monellakaan paikkakunnalla talviolosuhteiden takia ulkoharjoitteluun kuin korkeintaan kuntoharjoittelun muodossa. Vastaavaa ongelmaa ei leudompien talvien maissa ollut. On tosin hyvä huomioida, että monissa näissä maissa ulkoharrastamistakin saatettiin paikallisten koronarajoitusten takia suitsia.

Kesän 2021 kynnyksellä rokotuskattavuus etenee hyvää vauhtia ja ilmaantuvuusluvut pienenevät jatkuvasti. Koronan suhteen tulevaisuus on vielä epävarma, mutta valoa tunnelin päässä näkyy kirkkaampana kuin ehkä vielä muutama kuukausi sitten jaksoi toivoa.

Varsinaisten sisälajien ja sisällä harjoiteltavien lajien on kuitenkin jatkossa varmasti otettava korona ja myös mahdolliset muut pandemiat huomioon. Esimerkiksi monilla paikkakunnilla urheiluhalleissa ja sisäliikuntatiloissa on jo pitkään kärsitty huonosta sisäilmasta. Ilmanvaihto tuppaa olemaan varsinkin viime vuosituhannen puolella rakennetuissa tiloissa täysin puutteellinen. Tähän panostamalla voitaisiin myös estää virusten leviäminen, sillä hyvä ilmanvaihto todistetusti on hillinnyt myös koronaviruksen leviämistä. Samalla myös tilasuunnittelussa tulisi ottaa huomioon pienryhmäharjoittelu ja eri harrasteryhmien erillään pitämisen mahdollisuudet.