Suunnistuksesta monella ensimmäinen ja viimeinen kokemus on koulun penkiltä lähimetsästä, miespuolisilla ehkä armeijan kurkkusalaatista. Lajina suunnistus on kuitenkin yllättävänkin suosittu – lisenssillä lajia harrastavia Suomessa on peräti yli 12 000. Tällä mittarilla se on maamme kahdeksanneksi suosituin urheilulaji. Myös Venäjällä, Keski-Euroopassa ja Norjassa ja Ruotsissa suunnistus on hyvin laajalti harrastettu ja seurattu laji. Kilpaharrastajien määrä on ollut jo jonkin aikaa laskeva, mutta kuntoilumielessä suunnistusta harrastavien määrä on kasvussa. Suunnistus onkin varsin matalan kynnyksen laji aloittaa, eikä se vaadi isoja investointeja.

Rohkeasti rasteille

Suunnistuksen aloittamiseen onnistuu niin nuorena kuin vanhana, ja se onkin tunnettu erittäin helppona lajina aloittaa myös varttuneemmalla iällä. Suunnistuksen aloittaminen onnistuu helposti tutustumalla paikalliseen seuraan: monilla paikkakunnilla seurojen suhteen on jopa valinnanvaraa. Suunnistusseuroja Suomessa on noin 350 kappaletta, eli jonkin verran enemmän kuin itsenäisiä kuntia. Yksin ei metsään todellakaan tarvitse lähteä.

Helppo tapa aloittaa ovat suunnistuskoulut, joita seurat järjestävät. Jos niitä ei ole lähiaikoina käynnissä, voi lähteä suoraan kuntorasteille. Kuntorasteilla ilmapiiri ei ole turhan pingottava, ja aloittajat otetaan hyvin vastaan.

Aivan oma-aloitteisestikin voi käydä kokeilemassa ympäri Suomea löytyvien kiintorastien parissa. Älypuhelimia hyödyntävät MOBO-radat ovat niin ikään helppo tapa lähteä liikkeelle rastien perään. Suunnistusliitto pitää yllä luetteloa kiintorasteista ja MOBO-radoista – ja tarjoaa tietenkin paljon muutakin laadukasta tietoa harrastuksesta kiinnostuneelle ja siinä jo pidemmälle ennättäneelle.

Terveellinen laji

Lajin aloittaminen ei vaadi huippukuntoa, mutta peruspohjaa on hyvä toki hankkia vaikka hölkkälenkeiltä. Suunnistuksen parissa kunto kuitenkin nousee hyvin nopeasti, oli lähtötaso sitten mikä tahansa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kestävyyden harjoittamisen kannalta kyseessä on tehokkain kokeilemani kuntoilumuoto. Vaihtelevan ja monipuolisen luonteensa ansiosta suunnistus myös pitää monia muita lajeja paremmin hyppysissään, mikä tietysti on hyvä harjoittelumotivaation yllä pysymisen kannalta.

Koska suunnistus tapahtuu ulkona luonnossa, luonnossa liikkumisen terveysedut seuraavat mukana aivan luonnostaan. Ei sisähallien viruslinkoja, ei tekonormien kumirouhepölyä tai huonon sisäilman tuomia hengitystieoireita. Tietenkin vehreys (tai talvella valkeus) on aina läsnä ja tarjoaa rennon ympäristön. Polulla juokseminen tekee myös jaloille hyvää pururataan saati sitten asfalttiin verrattuna. Koska laji ei myöskään vaadi kallista infrastruktuuria ympärilleen, on sen jalanjälki myös ympäristön kannalta hyvin pieni.

Suunnistus on tasa-arvoista

Vaikka kilpasuunnistusta harrastetaankin erikseen miesten ja naisten sarjoissa (toki myös sekakilpailuja löytyy), ei lajissa ole sen kummempia keinotekoisia sukupuolisia rajoitteita. Usein radat ovat täysin samoja sukupuolesta riippumatta. Mies- ja naisharrastajia on suunnilleen yhtä paljon, eikä huipputasollakaan miesten suunnistus ole sen näkyvämmin seurattua kuin naisten. Tämä ei tietenkään ole huippu-urheilussa itsestään selvää, kuten vaikkapa jalkapallosta tai jääkiekosta olemme viime vuosina saaneet niin usein havaita.

Tasa-arvoisen lajista tekee myös se, että sen harrastaminen on edullista. Kyse ei ole vain hyvätuloisille suunnatusta lajista, eikä rasteille lähdettäessä ketään kiinnosta tulotasosi tai yhteiskunnallinen asemasi. Välineillä kilpailun mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, eivätkä vaikkapa kalliit kengät paljoa auta, jos kartanlukutaito on heikkoa.

Jos suunnistus kiinnostaa tämänkin luettuasi, lähde tutustumaan vaikkapa Suunnistusliiton tai lähialueesi seuran kotisivuihin – ja pian onkin jo aika pistää jalkaa toisen eteen!