Kun minulta kysytään harrastuksia, listan pituus usein hämmästyttää kuulijaa: miten sinulla on aikaa kaikkeen tuohon? Tämä on yksinkertaista – olen tottunut aikatauluttamaan asioita, enkä käytä aikaa tuntikaupalla suoratoistopalveluiden ja puhelimen tuijotteluun! Toinen hämmästyksen aihe tuppaa olemaan se, että kerron harrastavani muun muassa vedonlyöntiä. Ei ole mitenkään harvinaista, että keskustelukumppani alkaa tämän jälkeen puhua huolissaan peliriippuvuudesta ja siitä, että on olemassa kaikenlaisia auttavia järjestöjä… Tällaiseen kun kerta toisensa jälkeen törmää, kokee kieltämättä jonkinlaista halua kertoa siitä, että vedonlyönti voi tosiaan olla vain yksi harrastus muiden joukossa.

Miksi harrastan vedonlyöntiä?

Tähän minulla on hyvin yksinkertainen vastaus: se on hauskaa! Seuraan joka tapauksessa urheilua varsin aktiivisesti, etenkin jalkapalloa, tennistä ja snookeria. Kaikissa näissä lajeissa vedonlyöntikohteita on hyvin runsaasti ja monipuolisesti tarjolla, varsinkin kansainvälisillä pelifirmoilla. Ja kaikissa näissä etenkin livevedonlyönti tuo huomattavasti lisää jännitystä ottelun seuraamiseen.

Vedonlyönti elävöittää seurattavaa ottelutapahtumaa. Saatan kyllä joskus lyödä vetoa sellaisestakin pelistä, jota en aio seurata livenä tai ollenkaan, mutta tämä on huomattavasti harvinaisempaa. Minulle vedonlyönti on kiinteä osa urheilun seuraamista – ei pakollinen, mutta kiinteä joka tapauksessa.

Miten harrastan vedonlyöntiä?

Kuten edellä kirjoitin, minulle vedonlyönti liittyy lähinnä sellaisiin urheilulajeihin ja otteluihin, joita seuraan muutenkin. Kolmen niin sanotun vakiolajini ohella pelaan toisinaan kyllä isoista arvokisoista, esimerkiksi jääkiekon MM-kisoista ja olympialaisista. Myös joka vuosi tehtävä Euroviisujen voittajaveto kuuluu perinteisiin.

Panosten suhteen olen enimmäkseen hyvin maltillinen, yksittäisen vetolapun hinnaksi tulee tavallisesti 5–10 euroa. Niin sanottuihin monivetoihin saatan pelata vähän pienempiäkin panoksia, joskus taas kohdalle sattuu houkutteleva tilaisuus ja isken tiskiin muutaman kympin kokoisen panoksen. Kolminumeroista summaa en ole panostanut vuosiin.

Pelipaikan valinnan suhteen olen hieman tottumusteni ja tapojeni orja. Tällä hetkellä käytän aktiivisesti neljää eri vedonlyöntifirmaa. Yksi toimii Ahvenanmaalta käsin, kolme operoi Maltan EU-lisenssin alaisuudessa. Suoritan yleensä näiden pelipaikkojen välillä nopean kerroinvertailun – vaikka kyse onkin harrastuksesta, tahdon silti mahdolliselle voitolle mahdollisimman hyvän palautuksen.

Koska kyse on kuitenkin harrastuksesta ja viihdemuodosta, enkä ole ammattimainen tai edes sellaiseksi tavoitteleva vedonlyöjä, on kirjanpitoni melko olematonta. Olen asettanut kyllä peli- ja talletusrajat kaikille pelisivustoilleni ihan vain varmuuden vuoksi. Näin takaan sen, etten missään tapauksessa pelaa enempää kuin mihin minulla on varaa.

Tilastoja seuraan siinä missä kuka tahansa penkkiurheilija; selaan niitä satunnaisesti livetulospalveluista ja lehden urheilusivuilta sekä hieman ennen vedon asettamista, mutta en käytä Exceliä tai muutenkaan laskeskele sen enempiä. Toki pidän pientä breikkiä viikon tai pari, jos kaikki vedon menevät pieleen.

Ongelmapelaaminen on oikea ongelma – mutta harvinainen

Kuten alussa totesin, törmään joskus pelaamisestani huolestuneisiin kommentteihin, vaikka minulla on käytössä tiukat tappiorajat. Tämä johtuu siitä, että monella on hieman omituinen ja vääristynyt käsitys siitä, että rahapelaaminen verkossa olisi automaattisesti merkki ongelmapelaamisesta tai ainakin alttiudesta siihen. Ei jostakin syystä käsitetä, että rahapelaaminen netissä voi olla ihan yhtä viatonta kuin monopoliyhtiön veikkauslapun jättäminen kioskille. Ja samalla ei ehkä myöskään osata ajatella, että marketin pelikoneiden hakkaaminen voi olla ongelmapelaamista.

On syytä ymmärtää pari asiaa ongelmapelaamisesta. Suurin osa rahapelaamisesta ei ole ongelmallista; kaltaisiani harrastuksena ja täysin viihdemielessä pelaavia pelaajia on ylivoimaisesti suurin osa rahapelaajista. Euroopan laajuisesti ongelmapelaajia koko väestöstä on vain noin prosentin luokkaa. Heidän tilannettaan ei ole syytä vähätellä, mutta niitä ei myöskään pidä yleistää koko väestön tai harrastajaporukan laajuisiksi ilman perusteita.