4 ulkoilmalajia, joita voi harrastaa yksinkin
Joukkueurheilu ei aina syystä tai toisesta onnistu, eikä se suinkaan ole meitä kaikkia varten. Liikuntapaikoista voi olla puutetta tai niiden käyttö rajoitettua, omalla paikkakunnalla ei ole välttämättä tarpeeksi lajista kiinnostuneita, omat luonteenpiirteet enemmän introverttiyteen viittavia… yksin harrastettavien ulkoilmalajien kaipuuseen voi olla monen monta syytä. Tässä esittelemme neljä sellaista urheilumuotoa, joita voi harrastaa ulkona ja aivan oman itsensä seurassa.
1. Pyöräily
Pyöräily on monipuolinen urheilulaji, jota voi harrasta kilpa- tai huvimielessä.
Etenkin fatbike-pyörien suosion nousu on tehnyt siitä yhä enemmän myös luonto- ja retkeilyharrastukseen liitettävän lajin, ja fatbike-vuokraamoita löytyykin jo vähän joka puolelta. Myös perinteisillä niin kutsutuilla mummonpyörilläkin on mukava taittaa taivalta: hyvästä ja mukavasta polkupyörästä ei tarvitse pulittaa nelinumreoisia summia.
”Mummiksen” ja fatbiken väliin mahtuu tietysti koko joukko erilaisia pyöriä hieman kaikenlaisiin ympäristöihin soveltuvia hybridimalleja ja polkemista avustavia sähköpyöriä myöten.
Yksin pyöräillessä saat itse löytää itsellesi sopivan tahdin, eikä sinun tarvitse odotella muita tai pysyä kenenkään kannoilla. Pyöräilyreittejä on viime vuosina alettu kehittää yhä ammattimaisemmin muun muassa saaristossa. Eteläisessä Suomessa ilmasto-olosuhteet alkavat suosia talvipyöräilyä yhä laajemmalti, joten pyöräilyn ei enää monellekaan tarvitse olla pelkkä kesälaji.
2. Hiihto
Siinä missä pyöräilykausi on pidentynyt molemmista päistä, on hiihtokaudelle valitettavasti käynyt päinvastoin. Talvi 2020–21 osoitti kuitenkin, että hyviä hiihtotalvia riittää vielä Hankoa myöten. Urheiluvälinekaupat joutuivat monin paikoin esittelemään asiakkailleen tyhjiä suksihyllyjä, eikä kevään kynnyksellä suksipaketteja juuri alennusmyynteihin jäänyt.Sooloharrastukseen hiihto on erinomainen laji, sillä jokaisella on varsin yksilöllinen tahtinsa – ja hiihtokuntonsa! Ladulla liikkuminen isolla joukolla ei ole muutenkaan kovin käytännöllistä, ja yksin hiihtäessä mieli rentoutuu aivan eri tavalla kuin ryhmässä. Jos urheilullisempi aspekti hiihdossa kiinnostaa, löytyy amatööreille eri tason hiihtokisoja pitkin talvea. Latujen ulkopuolelle haikailevalle voi suositella lumikenkien kokeilua; luonnontilaisen talvimetsän siimeksessä ei ainakaan laturaivoa koeta!
3. Kalastus
Kalastus on perinteisesti ollut Suomessa tapa hankkia ravintoa, vaikka harvan elintaso sitä enää vaatiikaan. Vasta viime vuosikymmeninä urheilukalastus ”catch and release” eli pyydystä ja vapauta -tyyliin on alkanut nostaa suosiota. Tahdotpa sitten harrastaa kalastusta välineurheiluna saaliskokoja mitaten ja mahdollisimman teknisesti tai sitten vain rauhassa halvan markettiongen kanssa rentoutuen, yksin harrastettavaksi lajiksi kalastus on erinomainen. Jos rannalla tai veneessä häärii iso ja metelöivä joukko, saalis kyllä pysyy loitolla!
Kalastuksen aloittaminen on helppoa. Tarvikkeita myydään joka paikassa, eivätkä perustason onki- tai pilkkisetit paljoa lompakkoa kevennä.
Onkimiseen tai pilkkimiseen, jotka ovat helppoja kalastuksen aloittamisen muotoja, ei edes tarvita kalastuslupia joitakin harvinaisia poikkeustapauksia lukuun ottamatta.
4. Jousiammunta
Siinä missä kolme ensin esiteltyä ulkoilmalajia ovat miltei jokaisen suomalaisen joskus kokeilemia, jousiammunnasta ei varmasti ole aivan niin laajoilla kansanjoukoilla kokemusta ainakaan lapsuuden leikkijouskareita kummemmin. Lisäksi jousiammuntaa voi harrastaa ulkotilojen ohella myös sisällä, joten pelkästä ulkoilmalajista ei ole kyse.
Jousiammunnan harrastamiseen ei tarvita muita ihmisiä, ja sen harjoittelussa yksin oleminen on yleensä vain eduksi. Alkuun pääsemiseksi on tosin suositeltavaa hakeutua esimerkiksi paikallisen lajiseuran johdantokurssille, mutta yksin aloittaminenkaan ei ole varovaisuutta noudattaen mahdotonta. Aloittelijoiden yleisimmät tekniikkavirheet olisi kuitenkin hyvä käydä läpi ensin jonkun kokeneemman kanssa.